LibraryThing

LibraryThing oli mielenkiintoinen kokemus. Tekisi mieli luetteloida omat ja kirjat sinne. Vielä mielenkiintoisempaa olisi luetteloida lukemansa kirjat ja sitten jakaa kokemukset toisten kanssa. Sellaista olen oikeastaan kaivannutkin.
Ongelma on kuitenkin kielellinen. Luetteloin huvin vuoksi Muumikirjan Kometen kommer. Tuntuu aika hassulta laittaa tagiksi Moomin tai Moomintroll. Laiton kuitenkin niin, ja myös mumin. Kyllä jotkut muutkin olivat laittaneet sen tagiksi. Mutta kyllä tämä tagipilvi tulee aika sekavaksi kun kaikki sanat ovat mahdolliset. En tiedä, olenko minä vain liian paljon vanhan polven kirjastonhoitaja, joka haluaisi käyttää tesauruksia selkeyden takia?

Mietin, että LibraryThing ehkä voisi toimia eräänlaisena aihepaketin jatkeena.

Kuva Flickr-stä :)

En muistanut, että olin kirjautunut Flickr-iin joskus pari vuotta sitten. en ole oikeastaan ollenkaan käyttänyt sitä. Latasin vain muutaman kuvan sinne. Tällä kuvalla on taatusti tekijänoikeudet kunnossa, sillä tämänkin kuvan olen ottanut itse. Kuvan nuori nainen on nykyään aivan eri näköinen.

Kuvaharjoituksia

Eräs kesän elämys. Tall ships race Turussa.

Ahkera puutarhuri on toinen kesäelämys

vähän reflektointia

Tässä tulee nyt reflektointiblogini vähän myöhässä.

Eläminen tässä informaatiovirrassa tuntuu tällä hetkellä hieman hämmentävältä. Odotan, syötteidenlukuohjelmasta - käytän netvibesiä - aika paljon. Odotan siitä apua järjestää kaikkia sivuja, joita pitäisi seurata. Tällä hetkellä en oikein pysty sanomaan onko siitä oikeasti apua, sillä olen vain ehtinyt syöttää sinne lukuisia syötteitä, mutta aikaa niitten lukemiseen ei ole ollut. Kuitenkin väittäisin, että suunnilleen tajuan miten se toimii ja miten siitä voisi olla hyötyä. Sen verran olen huomannut, että kyllä selaan otsikoita nopeasti, ja käyn katsomassa vain sellaisia kirjoituksia, jotka kiinnostavat.

Sen sijaan delicious on jäänyt minulle kysymysmerkiksi. Harmittelen sitä, mutta toistaiseksi en oikein näe miten siitä voisi olla hyötyä työssäni. Ehkä aika näyttää. Tai sitten ei...

Sinänsä on mielenkiintoista olla mukana verkossa. Facebookin kautta tämä onkin jo varsin tuttua. Olenhan minä vähän blogannutkin ennen. Mutta minusta verkossa käytetään kommentointimahdollisuutta aivan liian vähän. Aivan liian usein tuntuu siltä, että tekee kaikenlaista tyhjälle muurille, joka ei ollenkaan vastaa, tai heittää sanansa avaruuteen, jossa kukaan ei asu. Mutta todellisuudessa aika moni saattaa lukea ja reagoida eri tavalla. He ainoastaan eivät kirjoita sitä mihinkään kommenttiin.

Kun toissa kesänä laiton ahkerasti kuvia mökkiblogiini, ajattelin, että kukaan ei huomaa, kun aina vain oli 0 kommenttia. Sitten syksyllä, kun palasin töihin, sain paljonkin suullisia huomautuksia kuvistani...

Tämä lienee aika tyypillistä.

Alla kuva siitä toisesta blogista. Mökki työn alla.

pieni verkkokurssialku

Pitäisi kai suunnitella se verkkokurssi:

Kopsasin törkeästi tekstiä kurssikaverin blogista, mutta muokkasin sen sitten omaksi, eikä siitä ole enää paljon jäljellä, mutta kiitos kuitenkin avusta. Eli:


Otan aiheeksi sellaisen mistä tiedän jonkin verran. Valitsen Facebookin.

Alkuun selostus mistä oikein on kysymys. Mitä Facebook on, mihin sitä voi käyttää.

Esimerkkejä. Jos keskustelua syntyy niin hyvä.

Tällä minun kurssilla jokainen tekee oman Fb-profiilinsa. Ohjeet siitä materiaalissa.

Vähän taustatietoja fbn hyvistä ja huonoista puolista.


Harjoitellaan frendien ottamista. Statusten kirjoittamista. Ryhmän perustamista. fb-chattaillaan y.m. y.m.



Jotain hauskaa lopuksi. Pelataan jotain peliä yhdessä.

tuntemuksia sekä yksi linkki

Olen nyt vienyt kaikki löytämäni kurssiblogit Netvibes sivustolleni, joten tästä lähtien rupean seuraamaan niitä paremmin. Tämä on aika sekavaa puuhaa, kun pitäisi käydä läpi kurssitehtävät, katsoa aiheeseen liittyvät sivut ja liittää niihin jotain järkevää. Samalla pitäisi kirjoittaa omaa blogia, seurata kurssin "vanhoja" sivustoja, lukea muitten blogeja ja kommentoida niitä. Sitten vielä löytää kiinnostavia sivustoja kurssikavereiden blogesta y.jm. sivuilta. Milloin sitten niihin tutustuisi? Tässä eräs esimerkki, johon haluan palata: http://sometu.ning.com/page/opaste-1

sosiaalinen media ja me

Lueskelin Qaiku-keskustelua. Aika ei oikein riitä sen tutkiskeluun sen kummemmin. Tässä kuitenkin muutama ajatus.

- Netti ja real-life eivät ole niin erilaisia kuin ehkä kuvitellaan. Samoja ihmisyyssääntöjä pitäisi pätea molemmissa.

- Netti on monella tavalla hyvinkin tehokas kanava. Toisaalta netissäkin pitää panostaa näkyvyyteen, muuten hukutaan.

- Sosiaaliset mediat ovat vielä monelle kovin uusi asia, sen takia koetaan edelleen, että se asia ei kuulu kaikille, vaan tietyille innokkaille, jotka ovat niin innostuneita, että tekevät tätä kotona vapaa-aikana. (mieluiten öisin :)) Tänä päivänä ei ole niin.

Lisään ajatuksia huomenna. Nyt, menen kotiin tekemään jotain aivan muuta...

Facebookista

Olen jo noin vuoden verran ollut mukana Facebookissa, ja tunnustan olevani vähän addikti. Fb on mainio ajanviete...

Mutta ennen kaikkea olen huomannut, miten todella sosiaalinen tämä on. Olen Fb-in kautta saanut kontaktin ihmisiin, joitten kanssa en ole ollut tekemisissä vuosiin. Olen myös saanut tietää sellaista, jota en olisi saanut tietää millään muulla tavalla. Että eräs ystävä Ahvenanmaalla on saanut 4. poikansa äskettäin, että toisen ystävän tytär oli töissä Runebergillä silloin kuin me olimme siellä jne jne... Facebookin kautta olen myös chattailut jonkun verran.

Koen, että tämä on kovin totta: "What makes social network sites unique is not that they allow individuals to meet strangers, but rather that they enable users to articulate and make visible their social networks."

Uusia kuvia toisissa blogeissa

Viikonloppu meni osittain eräänlaiseen bloggaamiseen. Laitoin nimittäin kesän kännykkäkuvat oheisiin blogeihin. Toinen niistä, joka käsittelee ikiomaa pientä kesämökkiäni ,on ihan julkinen. Käykää katsomassa jos haluatte. Toinen kuvablogi on vielä enemmän henkilökohtainen, ainakin osittain. Sitä ei voi katsoa muut kuin kutsutut henkilöt. Voi olla, että löysään vähän, en ole vielä päättänyt.

kekustelufoorumit tarkastuksen alla

Olen nyt viettänyt aikaa erilaisissa keskustelufoorumeissa. Päällisin tunne on tällä hetkellä ahdistus.
Minusta tuntuu ahdistavalta, että kuka tahansa voi kirjoittaa aivan mitä tahansa, joten näissä kirjoituksissa on kaikenlaista piilorasismia (tai ei niin piilo- kaan), huonoa kieltä y.m. y.m. Toki on ehkä myös hyvä, että ihmiset voivat ilmaista mielipiteensä aika vapaasti, ja että tällä tavalla ilmisten ajatukset näkyvät eri tavalla kuin ennen. Mutta, en tiedä, ahkerimmat foorumikirjoittajat edustavat kuitenkin vain pientä osaa ihmisistä.

Tutkin vähän enemmän suomi24n keskusteluja, katsoin lib.hel.fi-ssä, ja kirjastot.fi-ssä olevat, vilkaisin kirjallisuuskeskustelut. Sitten minulla oli vaikeuksia keksiä jotain "omaa". Kävin vähän katsomassa ylen, ja svenska.yle.fi-n sivuja, koska ne aina mainitsevat radiossa, että siellä voi osallistua keskusteluun. Itse asiassa olen joskus osallistunutkin siellä. Mutta nyt ei löytynyt mitään erityisen kiinnostavaa. Juuri nyt en oikein ehdi/jaksa harrastaa mitään muuta kuin työssä käymistä ja lepoa, joten en oikein keksinyt mihin foruumiin osallistuisin. Kävin kuvin vuoksi Iltalehden sivuilla. - Mutta se vain lisäsi ahdistusta...

Sitten rekisteröidyin Kyrkpressenin sivuille. Ajattelin, että siihen voisin kirjoitta jotain ehkä järkevääkin. Mutta niillä on sellainen käytäntö, että ne käyvät läpi anomukset rekistäröitiin ihan manuaalisesti, ja hyväksintä tulee vasta myöhemmin.
Jatkan siis seuraavaan asiaan...

mikrobloggauksesta

Ha! Nyt tajusin, että olen ahkerasti mikroblogannut jo aika kauan - Facebookin kautta. Se on hauskaa, ja myös palkitsevaa, kun saa kommentaareja ja "like it" merkintöjä kavereiltaan ympäri Suomea. Se toimii myös pienenä päiväkirjana, kun ei jaksa, eikä ehdi, kirjoittaa pitempiä tekstejä. Tykkään paljon lyhyistä ytimeikkäistä teksteistä. Sellaisia haluan lukea itsekin.

Twitter ja Qaiku tuntuu tämän vuoksi vähän ylimääräisiltä minulle. Miksi pitäisi taas raahata itselleen uusia nettikavereita? Miksi pitäisi aloittaa jotain uutta, kun Facebook toimii niinkin hyvin? Ei oikein innosta. Onneksi ei taida olla pakkokaan. Mennään eteenpäin...

jäljessä ollaan, apua...

Oi miten helposti jää ohjelmasta jälkeen. Riittää, että on kolme päivää sairaslomalla, jonka jälkeen jo kasassa olevat työt ovat vielä isommassa kasassa. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että olen tänään iltapäivällä 23asiaa-kursilla, eli en (ainakaan pääasiassa) tee muita töitä, vaan yritän keskittyä tähän mielenkiintoiseen hommaan. Aloitin laittamalla profiilikuvan, Anu Långin ottama, mielestäni harvinaisen hyvä kuva minusta.