Kertaus nro 1

Olen päättänyt lukea kaikki 23 asiaa uudestaan nyt kun asioita on käyty läpi. Tämä kahdesta syystä, ensimmäinen syy on, että minulla on sellainen tunne, etten oikein ole sisäistänyt kaikkea, olen ehkä lukenut kiireessä, väsyneenä ja stressaantuneena. Haluan siis oppia paremmin. Toinen syy on, että huomaan, että näkee asioita eri tavalla nyt. Luin äsken läpi asian nro 1 eli bloggaamisesta, ja huomasin, että sekin juttu avautui eri tavalla. Ja tämä vaikka bloggaaminen ei ollut mikään ihan uusi asia minulle.

Olisi niin kiva jos onnistuisi kirjoittamaan niin että oma blogikin täyttäisi tätä: "Henkilökohtainen, särmikäs ote on siis blogin tunnusmerkki". No, minä kirjoitan niinkuin kirjoitan, ei sille paljon voi.

Osa blogin mielekkyydestä ovat kyllä kommentit. Minä kaipaan kommentteja, mutta toisaalta myönnän, että en ole itsekään kovin ahkera kommentoimaan.

Tämä vie minut ajatukseen, että olisi ehkä ollut mielekästä jakaa tätä kurssia pienempiin ryhmiin, joissa olisi ollut tiivimpi kanssakäyminen. Ne onnelliset kurssilaiset, joilla on ollut kursiikaveri samalla työpaikalla ovat menestyneet paljon paremmin kuin moni muu.

vähän reflektointia

Tässä tulee nyt reflektointiblogini vähän myöhässä.

Eläminen tässä informaatiovirrassa tuntuu tällä hetkellä hieman hämmentävältä. Odotan, syötteidenlukuohjelmasta - käytän netvibesiä - aika paljon. Odotan siitä apua järjestää kaikkia sivuja, joita pitäisi seurata. Tällä hetkellä en oikein pysty sanomaan onko siitä oikeasti apua, sillä olen vain ehtinyt syöttää sinne lukuisia syötteitä, mutta aikaa niitten lukemiseen ei ole ollut. Kuitenkin väittäisin, että suunnilleen tajuan miten se toimii ja miten siitä voisi olla hyötyä. Sen verran olen huomannut, että kyllä selaan otsikoita nopeasti, ja käyn katsomassa vain sellaisia kirjoituksia, jotka kiinnostavat.

Sen sijaan delicious on jäänyt minulle kysymysmerkiksi. Harmittelen sitä, mutta toistaiseksi en oikein näe miten siitä voisi olla hyötyä työssäni. Ehkä aika näyttää. Tai sitten ei...

Sinänsä on mielenkiintoista olla mukana verkossa. Facebookin kautta tämä onkin jo varsin tuttua. Olenhan minä vähän blogannutkin ennen. Mutta minusta verkossa käytetään kommentointimahdollisuutta aivan liian vähän. Aivan liian usein tuntuu siltä, että tekee kaikenlaista tyhjälle muurille, joka ei ollenkaan vastaa, tai heittää sanansa avaruuteen, jossa kukaan ei asu. Mutta todellisuudessa aika moni saattaa lukea ja reagoida eri tavalla. He ainoastaan eivät kirjoita sitä mihinkään kommenttiin.

Kun toissa kesänä laiton ahkerasti kuvia mökkiblogiini, ajattelin, että kukaan ei huomaa, kun aina vain oli 0 kommenttia. Sitten syksyllä, kun palasin töihin, sain paljonkin suullisia huomautuksia kuvistani...

Tämä lienee aika tyypillistä.

Alla kuva siitä toisesta blogista. Mökki työn alla.