Tehtävä nro 23

Lopetan kurssin yrittämällä antaa vähän palautetta.

Ensiksi: tämä kurssi on ollut erittäin antoisa, ja jopa mullistava. Olen – olemme varmasti kaikki - oppineet asioita, joista tulee olemaan paljon hyötyä ja iloa tulevaisuudessa. Tulee mieleen nuo kurssit, joita kävin kun internet oli aivan uusi. Miten innostavaa, outoa, jännittävää – ja työlästä oli opetella uusia tapoja etsiä tietoa, hallita informaatiota. Tämä kurssi on taas opettanut uusia tapoja käyttäytyä sinänsä jo tutussa netissä, mutta tunne on ollut samantapainen . innostavaa, outoa, jännittävää – ja työlästä!

Kiitos kurssinvetäjille hienoista alustuksista ja innostavuudesta! Toivottavasti näille kursseille tulee jatkoa, niin että muutkin pääsevät mukaan tähän jännittävään maailmaan.

Haluan myös antaa vähän sellaista palautetta, mikä teidän ehkä kannattaisi miettiä seuraavalla kurssilla.

1. Eräässä alustuksessa oli lause, joka sanoi suunnilleen, että eräs havainto kuuluukin olla, että web.2.0 vie paljon aikaa ja saa pään sekaisin. Mutta, mutta: Tämä kurssi on ikävä kyllä ollut liian laaja ja nopeatahtinen. Ei ole ollut ainoastaan 23 tehtävää, vaan yli 50! Tämän lisäksi olisi pitänyt seurata muiden blogeja, ylläpitää uusia profiilejaan monessa eri paikassa, puhumattakaan siitä, että on vienyt aikaa ymmärtää näiden paikkojen jujuja, eli miten ne toimivat ihan teknisesti yms. Näin laajaa kokonaisuutta ei ole mahdollista hallita näin lyhyessä ajassa. Varsinkaan kun on paljon muutakin tekemistä. Minulla on itsellä mahdollisuus suunnitella työaikaani aika vapaasti. Ja koska tiedän, että työni ja kirjasto hyötyy siitä, että hallitsen näitä asioita, olen satsannut aikaa kurssiin. Läheskään kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta. Ja – vaikka minulla on ollut tämä hieno mahdollisuus, minullakin on ajoittain iskenyt stressiä ja toivottomuuden tunnetta. Ehdotukseni on, että seuraavalla kurssilla olisi vähemmän tehtäviä ja vähän löysempi aikataulu.

2. Tämä on verkkokurssi ja se on hyvä asia, sopii aiheeseen j.n.e. Mutta ainakin minulla on välillä ollut liian yksinäinen olo kurssin aikana. Olen vähän kateellisena huomannut, että ne kurssikaverit, joilla on toinen kurssilainen samassa talossa, ovat esim. helpommin saaneet aikaan sen verkkokurssitehtävän. Lähipäivät olivat todella tarpeelliset ja myös inspiroivat. Pietarsaarelainen 23 Ting kurssi toteutettiin niin, että kurssilaiset tapasivat toisiaan todella 23 kertaa. Tämä on ehkä kuitenkin liioittelua meidän oloissamme. Mutta ehdotan, että seuraava kurssi alkaisi lähipäivällä, ja että kurssilaisia jaettaisiin pienempiin ryhmiin, joissa olisi tiiviimpi kanssakäyminen (ainakin pääasiassa netin kautta). Tästä taisin kirjoittaa jo aikaisemmin.

Näillä ajatuksilla päätän kurssini omalta osaltani, täytän tarkistuspyyntölomakkeen ja kiitän!

Ajatuksia tehtävä 22n innostamana

Nyt olen päässyt sellaiseen kohtaan, etten enää voi kutsua blogejani kertauksiksi. Luin nyt erinomaisen saatetekstin, joka liittyy tehtävään nro 22. Se nosti monia sellaisia ajatuksia, joitten kanssa minäkin olen elänyt viime aikoina. Yritän nyt kommentoida niitä eri tavalla.

”…totutelleet julkaisemaan puheenvuorojamme avoimesti.”

– Eilen kun olin puurtanut koko päivän tehtävien parissa, ajattelin nimenomaan sitä, että kurssikaverit, tai ketkä tahansa, voivat lukea tehtäviäni ja olla kaikenlaista mieltä niistä. Ennen kuin saan jonkun kommentin, en voi tietenkään olla aivan varma siitä, että joku on lukenut, mutta se on kuitenkin mahdollista. Tämä poikkeaa tosi paljon niistä kursseista missä olen ennen ollut. Siellä yleensä ainoastaan opettaja tutustuu oppilaiden vastauksiin, ellei jotain käydä läpi yhdessä. Tämä uusi tapa ei ole ollenkaan huono, mutta ehkä vähän hämmentävä. Tietysti tämä ei poikkea esim. iGS-vastausten avoimuuteen.

”Diskurssin käymisen lisäksi olemme oppineet tuottamaan ja muokkaamaan webissä olevaa sisältöä asiasta erikseen neuvottelematta.”

Tämäkin on uusi tapa ajatella ja toimia. Tämä ei tunnu aivan luontevalta vielä, vaikka kerran, paljon ennen kurssia, olin mukana muokkaamassa erästä wikitekstiä, mutta silloin kirjoittaja oli pyytänyt minulta sitä. Tuntui kyllä kummalliselta vain mennä muokkaamaan, kertomatta alkuperäiskirjoittajalle mitä oli tehnyt. No, onneksi wikeissä on tuo historia.

”Organisaatioiden (kirjastojen) on keskusteltava ja päätettävä itse millaisen suhteen ne muodostavat sosiaaliseen webiin”

Kuulin kummallisia huhuja siitä, ettei kirjaston (Helsingin kaupungin) työkoneista saisi tulevaisuudessa käyttää sosiaalisia medioita. Tämähän ei kerta kaikkiaan VOI olla totta. Juuri kun kirjastoihmiset pikkuhiljaa rupeaa omaksumaan tätä uutta tapaa toimia. Tämä uusi tapa tehdä työtä, organisoida asioita, ottaa yhteyttä asiakkaisiin, olla yhteydessä toisiimme, you name it…

Svenska gruppenissä harkitsemme, että tekisimme ruotsinkielisen kirjastosivun Facebookiin. Saa nähdä minkälaisen. Olisi myös aika hauskaa kirjoittaa jonkinnäköistä yleisöön kohdistuvaa blogia. Katsoin juuri Pietarsaaren kirjaston sivuja, http://www.fredrika.net/jakobstad/ Niillä on ainakin kaksi blogia, jotka laitoin netvibesiin, ja ehkä myöhemmin laitan ne myös deliin.

Innostuin katsomaan Pietarsaaren sivuja, koska Finland svenska biblioteksföreningenin lehdessä Bibban, joka tuli eilen kotiini, oli juttu Pietarsaaren kurssista ”23 ting”. He ovat järjestäneet asiat vähän eri tavalla. Joka ”tingillä” on ollut omat tapaamiset. Pyysin tänään heidän kurssivetäjältä Annika Lundilta heidän materiaalin osoitteta. Kerron sitten.

”Tällä kurssilla on opittu ainakin se, että aikaa menee väistämättä ja aivokoppa kuormittuu.”

Totta totta! Palaan tähän aiheeseen vielä.

Kertaus nro 1

Olen päättänyt lukea kaikki 23 asiaa uudestaan nyt kun asioita on käyty läpi. Tämä kahdesta syystä, ensimmäinen syy on, että minulla on sellainen tunne, etten oikein ole sisäistänyt kaikkea, olen ehkä lukenut kiireessä, väsyneenä ja stressaantuneena. Haluan siis oppia paremmin. Toinen syy on, että huomaan, että näkee asioita eri tavalla nyt. Luin äsken läpi asian nro 1 eli bloggaamisesta, ja huomasin, että sekin juttu avautui eri tavalla. Ja tämä vaikka bloggaaminen ei ollut mikään ihan uusi asia minulle.

Olisi niin kiva jos onnistuisi kirjoittamaan niin että oma blogikin täyttäisi tätä: "Henkilökohtainen, särmikäs ote on siis blogin tunnusmerkki". No, minä kirjoitan niinkuin kirjoitan, ei sille paljon voi.

Osa blogin mielekkyydestä ovat kyllä kommentit. Minä kaipaan kommentteja, mutta toisaalta myönnän, että en ole itsekään kovin ahkera kommentoimaan.

Tämä vie minut ajatukseen, että olisi ehkä ollut mielekästä jakaa tätä kurssia pienempiin ryhmiin, joissa olisi ollut tiivimpi kanssakäyminen. Ne onnelliset kurssilaiset, joilla on ollut kursiikaveri samalla työpaikalla ovat menestyneet paljon paremmin kuin moni muu.